Pieni ja pikainen. 

 Viimeaikaiset köyhäiskuvat puhelimeni suojista. Huomaan kirjoitustaitoni hieman ruostuneen ja lukutottumuksieni melkein hävinneen tämän kovan paineen ja stressin alla. Puhekielisyys on vallannut kirjakielen ja pääsykoekirjat sekä viimeisten kirjoitettavien aineiden kirjat kulkevat tiiviisti kainaloissa. Leikkelin katkenneita latvoja keittiösaksilla kylpyhuoneessa ja kuuntelin J.Karjalaista, keitin iltapäiväteet ja nautin pienestä pysähdystauosta.

Olen huomannut myös kuinka päivät alkavat sulautua vahvasti yhtenäisiksi ja kopioiksi eilisestä, joten minun kelloni soivat ja haluan pian karata siitä pois. Onneksi yksi asia tässä harmaassa arjessa valaa minuun toivoa. Pian alkaa pitkä portfolion väsääminen akryylimaalipurkkien ääressä, Ruotsin sekä Norjan koulujen tutkaileminen, hygieniapassin suorittamista ja ankaraa ruotsinkielen opettelua. Ehkä joskus vielä "jag flyttade till sverige eftersom jag vill följa mina drömmer " hävetti, kun piti käyttää translateria. Olen huonompi kuin konkari.

 

Kiire ja levottomuus ovat ehkä ne sanat jotka ajavat minua näinä päivinä oikein kovasti. Akku on loppu ja väsyttää iltapäivästä, ei kupillinen mustaa kahvia auta. Unohdan juoda vettä tarpeeksi ja ajatus takkuilee, niskat ovat jumissa ja itku on herkässä. Yritän siitä huolimatta pysyä mahdollisimman positiivisena kuin vain voi pysyä. Onneksi jaksan olla onnellinen pienistä asioista kuten siitä että saan aamuteetä keitettyä, herään mukavasti, voin pitää hymyä yllä ja etsinnässä on uusien neliöiden metsästelyä. Palataan vielä paremmin asiaan, pyykit kutsuvat ja muut touhuilut!