Mä oon tässä lähiaikoina oppinut (tai ainakin yrittänyt oppia) hetkessä elämisen taidon. Sen myötä oon oppinut iloitsemaan paljon pienemmistä asioista, ja mun on helpompi kertoa olevani onnellinen. Koska mä olen. 

Se kaikki aika, minkä oon ennen käyttänyt tulevan murehtimiseen, oon päättänyt hyödyntää tän nykyhetken parantamiseen. Musta hymyileminen vaan on niin paljon kivempaa, kuin itkeminen (paitsi no, ilon kyyneleet…). Siks musta onnellisuus on ainakin sitä, kun voi hymyillä ilman kenenkään pyyntöä.

Mä rakastan yllätyksiä. Ja mä rakastan yllättämistä. Musta ei oo mitään ihanamapaa, kuin se, että joku itkee onnesta onnistuneen yllätyksen jälkeen. Eikä oo mitään hauskempaa, kuin se, että yllätys epäonnistuu ja molemmat osapuolet nauraa kuollakseen. 

Rakastan myös mun ystäviä. Rakastan myös niitä, jotka saa mun ystävät onnelliseksi. Siksi mun mielestä onnellisuus on myös sitä, että hymyilee, kun toinen on onnellinen.

Pienistä asioista iloitseminen on yks maailman helpoimmista asioista. Se, että joku kehuu sun tän päiväistä kampausta on usein munkin koulupäivän piristys. Mulla myös hymy kirvoittuu vastustamattomasti huulille, kun kuulen pikkulasten onnea täynnä olevan kiljunnan. Mullakin oli eskarissa oikeus kiljua onnesta ja juosta ympäriinsä.

Pienistä asioista iloitseminen myös kasvattaa niiden isojen asioiden arvoa. Sitä oppii arvostamaan paljon enemmän, kun äiti kertoo varanneensa ulkomaanmatkan tai kaveri kertoo löytäneensä huipputyöpaikan. Onnellisuus on mun mielestä sitä, että iloitsee kaikesta, mistä voi iloita.

Mua ei nolota nauraminen julkisilla paikoilla ääneen. Mä oon jotenkin ajatellut, että musta onnellisuudessa tai iloisuudessa ei oo mitään hävettävää. Oon myös oppinut erottamaan aidon ilon naurun ja ei-niin-aidon toisistaan. Mun mielestä ensimmäinen on paljon kivempi vaihtoehto. Ei oo mitään kamalampaa ihanampaa, kuin pieni hapenpuutostila hysteerisen nauramisen seurauksena. 

Musta on kamalaa, miten jotkut koittaa nykyään jopa hillitä nauramista. Mitä sitten, jos joku ottaa susta ruman kuvan, kun sä naurat? Ainakin sulla oli hauskaa, ei se toinen sitä kuvaa saa otettua, jos se nauraisi yhtä onnellisesti. Musta onnellisuus on myös sitä, että antaa mennä vaan.

Rakkaus ja vilpittömyys. Ne on musta onnellisuuden perusta. Ainakin siltä musta tuntuu omalla kohdalla; mulla on rakkaita ihmisiä mun elämässä ja mä en vois toivoa tällä hetkellä oikeestaan paljon enempää. Oon tajunnut, ettei murehtiminen tai jossittelu auta mitään. Jos jokainen hyödytön valitus vaihdettaisiin hymyyn, tässä maailmassa olis kivempi olla. 

Musta onnellisuus on sitä, että on onnellinen. 

Kun mä katsoin näitä kaikkia kuvia, mulla nous melkeen vedet silmiin. Toivottavasti teilläkin ees pieni hymynkare kiipesi kasvoille. Ainakin mä voin sanoa olevani kiitollinen, siunattu ja onnellinen.