Luvassa on melkoisen pitkä ja kattava höpötys, jossa kuvitus jää tän yhden kuvan varaan! Ihan vaan varoituksen sanana…

Mä haluaisin aloittaa kertomalla vähän, mitä mä oon miettinyt tänne jatkossa kirjoittelevani. Oon tullut siihen tulokseen, että mä en aio tulla kertomaan mun kuulumisia päivittäin, ehkä korkeintaan viikottain. Mun elämä ei tällä hetkellä oo kovin hektistä; päivät toistaa samaa kaavaa ja harvemmin tulee mitään hirveän isoja juttuja tänne jaettavaksi. Siksi postaustahti on todennäköisesti siinä 1-2 kertaa viikossa. Mut tota määrää tuijottelematta; mä haluan panostaa postausten sisältöön ja toivottavasti onnistun siinä. Mä ottaisinkin mielellään vastaan teiltäkin ehdotuksia sisällön suhteen. 

Mä oon nykyään innostunut esimerkiksi ruuanlaitosta, joten todennäköisesti joskus saatan jonkun ohjeen tännekkin jakaa. Reseptit ei ennen oo kuulunu mun postausvalikoimaan, mutta eiköhän sitäkin kannata koittaa! Lisäksi mä ajattelin ainakin esitellä vähän mun asuinoloja täällä, pienen sneakpeakin muodossa. Harkinnan alla on myös viikottaiset kännykkäpostaukset, koska kameralla täällä tulee harvemmin kuvia otettua… :-D

Mä en vielä tiedä, minkä verran haluan tähän blogiin tuoda lentopalloa ja harjoittelua. Lähinnä haluaisin, että tää blogi tarjoais mullekkin ihan erilaista tekemistä, koska lentopallo on niin vahva osa mun päivittäistä elämää. Toisaalta juurikin siksi siitä tulee varmaan jonkin verran tänne kirjoiteltua, mutta haluun korostaa, ettei tästä oo tulossa minkään sortin harjoituspäiväkirjaa. Tietysti jostain ulkomaanreissuista sun muista saa ihan eri tavalla juttua irti, kuin tavallisesta tuplaviikonlopusta, joten ne on tässä kohtaa oma lukunsa. 

Millaista se mun elämä nyt siis täällä on? No, ainakin erilaista, kuin vuosi sitten. Suurinpana muutoksena tietty se, että asun neljän tunnin ajomatkan päässä kotoa. Muita eroavaisuuksia on lisääntynyt treenimäärä ja työt. 

Kotoa muuttaminen ei tuntunut musta ensin kovinkaan kummalliselta. Olin jo pienenä sanonut muuttavani kotoa pois heti, kun siihen tulis mahdollisuus ja niinhän mä teinkin. Muutin siis jo juhannuksen jälkeen tänne kesäksi ja siitä jäin suoraan tän kuluvan lukuvuoden ajaksi. Ei tää tietenkään ihan sitä karuinta todellisuutta vastaa; me asutaan täällä viiden tytön kanssa samassa solussa ja jos meille tulee jokin tekninen ongelma, me voidaan soittaa huoltomiehelle, joka hoitaa ongelmat ilman laskuja sun muita. Tietenkin pyykinpesu, ruuanlaitto ja sen sellaiset perusjutut meidän pitää hoitaa itse, mutta en mä tätä silti vielä ihan laske yksin asumiseksi. 

Tää on silti opettanut mulle paljon uutta itsestäni. En ajatellut olevani niin perheläheinen ihminen, mitä tää syksy on mun paljastanut olevan. Ei mulla sinänsä mikään järkyttävä koti-ikävä täällä oo tullut, mutta silti oon huomannut miten suuresti riippuvainen oon mun tukiverkostosta siellä kotona; tuntuu, että olisin nykyään paljon läheisempi äidin ja iskän kanssa, vaikka se kuulostaakin vähän hassulta. Ja kyllä musta kotona omassa sängyssä vaan saa nukuttua parhaat unet ja äitin tekemät valmiit kotiruuat uppoo mun napaan entistäkin paremmin. Oon myös huomannut, miten siivousfriikki musta on tullut… Täällä Helsingissä ollessani saan suurinpiirtein harmaita hiuksia pienestäkin sotkusta, ja kotonakin pöydässä lojuvat astiat ärsyttää, mut siellä annan yleensä itelleni vähän löysiä, haha! 

Me päästään kotiin suunnilleen kerran kuukaudessa, syyslomat ja joululomat ja sen sellaiset on vähän sovellettuja, yleensä silloin saadaan viikko hengähtää omatoimisia tehden. Viikonloput tuntuu välillä tosi lyhyiltä, koska mäkin oon yleensä perjantaina 20:30 junalla Salossa ja lähtö on 15:30 sunnuntaina. Mut en oo silti jättänyt lähtemättä, kun mahdollisuus on tullut, koska kyllä sieltä yleensä saa uutta virtaa taas kaikkeen tekemiseen. 

No entäs tää koulu sitten? Mä oon viihtynyt tossa lukiossa tosi hyvin, ja koska meen neljän vuoden suunnitelmalla, mulla ei oo ollut mikään älytön kurssimääräkään näissä ekoissa jaksoissa. Oikeestaan en edes halua hirveen täyteen mun jaksoja tunkea, koska meille tulee kuitenkin poissaoloja jne. ja kyllä esimerkiksi mun kohdalla ne hommat tulee hoidettua paljon paremmin koulussa, kuin itekseen… 

Mun arvosanatkin on pysyneet suht koht samoina, enkä mä oo lukiota kokenut vielä mitenkään älyttömästi vaikeampana kuin yläastetta. Pitkä matikka on oikeestaan ollut mun ainoo kompastuskivi, heh. Mut tosiaan, monilla muilla saattaa olla paljon kovempi tahti ja siks en oo vertaillut mun koulujuttuja kenenkään kanssa. 

Treenaaminen täällä on kans ollut erilaista, kuin kotona. Treenimäärä on lisääntynyt ja sisällöllisestikin on jonkin verran eroavaisuutta. Aamutreenejä mulla ei oikeestaan kotioloissa ollut kuin viikonloppuisin ja täällä niitä on neljät tai viidet viikossa. 

En oikein nää tarpeelliseksi alkaa tässä purkaa mun harjoittelua, koska se on oikeestaan enemmänkin vain mun oma asia ja tuskin hirveän monia se edes sen koommin kiinnostais! :-D  

Koitin tähän tiivistää mun ajatuksia tästä kuluneesta syksystä. Aika on mennyt tosi nopeesti, ja tuntuu ihan hullulta, että joulu kolkuttaa kolmen viikon päässä. Puhumattakaan tietysti siitä, että mulla on huomenna synttärit, jeee! Ja tosiaan, otan mielellään vastaan kysymyksiä ja toiveita. 

Tällästä tällä kertaa, hyvää joulukuun alkua kaikille! :-)